Outoja tapahtumia ja agilitytreenejä :)

Nyt kesäkuussa on sattunut ja tapahtunut meidän hurtilla. Mm. 6.6 maanantaina olin Annen kanssa kahdestaan iltalenkillä, auringon laskun jälkeen. Kesken lenkin Anne muuttui apaattiseksi, ei suostunut enää kävelemään, kun yritin rohkaista sitä kävelemään, se jotenkin hoippui, kuin tasapaino olisi mennyt. Annen vatsaa tunnustaeltaessa vatsa oli ihan löysä. Soitin äitini hakemaan meidät ja kotona soitettiin päivystävälle eläinlääkärille. Eläinlääkäri sanoi, että syy voi olla joko verensokerin nopea lasku, tai jokin neurologinen vaiva. Soiton jälkeen annettiin Annelle ruokaa, mikä ei tosin kauheasti maistunut. Kuitenkin parin tunnin päästä Anne oli jo ihan normaali.

Heti seuraavana päivänä 7.6 tiistaina Annelle tuli jälleen outoja oireita. Heti Annen agilitytreenien jälkeen lähdin Evan kanssa kahdestaan lenkille ja jätin Annen kotiin. Tein Evan kanssa tunnin lenkin ja kotiin saavuttuani huomasin, että Annen naama oli aivan turvoksissa. Kuin jokin allergisen reaktion oireilua... Anne oksensi kuusi kertaa, mutta oli muuten normaali, pirteä oma itsensä. Ei aristellut patteja/turvonneita kohtia. Soitettiin eläinlääkärille ja sieltä sanottiin, että voi olla allerginen reaktio jonkin ötökän pistosta. Onneksi niin taisi ollakin, sillä turvotus laski kokonaan n. tunnin sisään.
Tämän jälkeen Annella ei ole mitään ollut, mutta veikkaan että osittain nuo tapahtumat voivat olla helteen aiheuttamia, vaikkei Anne auringossa ollut ollutkaan.

Parin päivän päästä Evalle tuli jokin vaiva. Tulin illalla n. 11 maissa kotiin kylältä ja kotona minua odotti olohuoneen matolla kolmet ripuliläjät ja sohvalla kahdet oksennukset. Eva jatkoi oksentelua ja sieltä tuli aina keltaista nestettä ja valkoista vaahtoa. Tarjosin sille ruokaa, mutta ei maistunut. Eva oksensi monta kertaa, joten annoin sille Attapectin. Attapect onneksi auttoi ja oksentelu loppui. Soitin kuitenkin eläinlääkärille ja sieltä sanottiin, että liikkeellä on "mahatautia" joka voi aiheuttaa tuon, mutta voi tulla näyttämään jos menee pahemmaksi.
Onneksi ei pahemmaksi mennyt, vaan aamulla Eva oli jo aivan normaali.

Näiden kaikkien jälkeen ei ole enää mitään ollut onneksi...

Eva on tosiaan kuitenkin käynyt agilitytreeneissä ja Eva onkin ryhmämme yksi rohkeimmista ja nopeimmista koirista. Se juoksee puominkin niin nopeasti, etten ehdi mukana. Viime viikolla, 13.6 Eva myöskin alkoi riekkumaan agilitykentällä, eikä antanut itseään kiinni. Eva pisti kaiken leikiksi, mutta onneksi kouluttajat ymmärsivät nuoren koiran rietastelut. Onneksi sain kuitenkin Evan kiinni, vaikka sitä pitikin aika pitkään metsästää...