Eva on taas alkanut kiukuttelemaan Annelle, ottanut Annen silmätikukseen. Eilen Eva hyökkäsi Annen päälle ihan ilman syytä, Anne oli haistelemassa maata ja Eva kävi kiinni. Anne tietenkin säikähti, ja piti ihan irrottaa Eva Annesta, kun ei meinannut irrottaa. Annelle tuli päähän pieni jälki, oikeaan korvaan 1,5cm nirhauma karvat pois ja vasempaan korvaan verta vuotava pieni haava. Eva alkaa tuijottaa Annea heti, kun jotain tapahtuu, esim. olemme lähdössä lenkille jne arjen askareissa.
Tänään istuttiin sohvalla ja Anne makasi äitini vieressä sohvatuolilla. Eva alkoi toiselta isolta sohvalta tuijottamaan Annea pahasti ja alkoi murista. Kielsin heti.
Anne ei uskalla ottaa Evaan yhtään katsekontaktia, koska Eva saattaa hyökätä. Tappelutilanteessa Anne alistuu heti, vinkuu ja yrittää vain päästä pois --> Eva ei lopeta vaan jatkaa ja siinä tilanteessa minun täytyy aina mennä väliin. Eva on tosiaan 7,1kg ja Anne vain 2,4kg painava, joten jos joskus ketään ei ole paikalla kotona niin Annelle voi käydä huonosti.
Olen ihmetellyt miksei Eva hyväksy Annea, Anne on hyvin alistuvainen, nykyään hieman arkakin Evan takia sekä ei koskaan kyseenalaista Evaa, vaan alistuu aina sen tahtoon. Annesta ei pitäisi olla mitään vastusta Evalle, koska Anne todennäköisesti tietää ettei mahda Evalle mitään. Evalla alkoi juoksut reilu viikko sitten, joten ne saattavat hieman vaikuttaa asiaan, mutta syksyllä tilanne oli toinen, Evalla ei ollut juoksuja edes lähellä, vaan silti hyökkäili.
Kyllä, tiedän, että Eva on pahimmassa iässä (pian 2v), mutta kysymys onkin, että kuinka pitkään meidän täytyy "odottaa" ja yrittää ennaltaehkäistä näitä tilanteita, sillä pistämme Annen koko ajan alttiiksi hyökkäyksille, mikä olisi vastuuntunnotonta. Ja tosiaan, olen yrittänyt alusta alkaen ennaltaehkäistä nämä tilanteet, mutta nyt nämä tilanteet ovat käyneet niin oudoiksi, että Eva voi käydä Anneen kiinni esimerkiksi kun molemmat makaavat sohvalla metrin päästä toisistaan. Tuollainen on meidän tilanne. Kun ei yksinkertaisesti voi ennaltaehkäistä, kumpa se olisikin niin helppoa, mutta ei ole, jos olisi, meidän pitäisi seurata kaksikkoa 24/7, mikä ei ole tosiaan mahdollista.
Anne ja Eva ovat vierekkäin rauhallisesti ja sovussa niin pitkään, kun jotain tapahtuu, esim. juuri kun lähetään ulos, tai me lähdemme jonnekin, niin silloin Eva alkaa yleensä tuijottamaan Annea pahalla silmällä, johon Anne reagoi heti kääntämällä katseen nopeasti pois ja pysähtymällä alistuneesti. + toinen kysymys olisi, että kun brasseilla kestää murkku ikä n. 8kk-2½v (mikä tosiaan on yksilöllistä, joillakin saattaa kestää vielä pidempään), niin pitäisikö meidän odottaa vielä puoli vuotta ja katsoa kun Eva käy Anneen kerran viikossa kiinni syystä nothing ja riskeerata ehkä jopa Annen henki siinä puolessa vuodessa.
En tiedä, kuinka tilanne kehkeytyi näin, ehkä jotkut koirat eivät vain ole tarkoitettu elämään yhdessä. Mielestäni syy ei ole kuitenkaan Evan, sillä tiedän Evan olevan dominoiva, ja se tarvitsee määrätietoisen koulutuksen. Paljon syyttää ei voi myös minuakaan (paitsi että itseäni tästä minä joka tapauksessa syytän) tai perhettänikään, sillä Evaa on koulutettu tarkasti ja tiesimme alusta alkaen mihin ryhdymme ja minkä rodun otamme ja Eva kyllä alistuu normaalisti minulle ja tietää rajansa, kun kiellän. Eva on muuten todella reipas ja tottelevainen.
Mutta vielä palaten tuohon tappelutilanteeseen, syksyllä kun Eva hyökkäsi Annen päälle, otin Evan pois Annen päältä ja kielsin ankarasti, tämä kuitenkin johti siihen, että kiellon seurauksena Eva jotenkin vielä enemmän otti pulttia siitä ja meinasi hyökätä uudestaan Annen päälle, ellen olisi mennyt nopeasti väliin. Kieltäminen ei siis auta.
Syksyisten hyökkäysten seurauksena kirjoitin myös brassifoorumille viestiä tilanteestamme, ja kokeilin vinkkiä; nostaa Eva oikeasti johtajan asemaan, Anne seuraajana. Näin teimme, ja Eva on saanut siitä lähtien aivan kaikki ensin. Ulosmennessä järjestys on tämä: minä, Eva, Anne. Ja niin edelleen, ja muutenkin yrittänyt korostaa siitä lähtien Evan johtajuutta. Luulisi Evan jo ymmärtävän asemansa, mutta silti sen täytyy laumanjohtajana käyttäytyä Annea kohtaan kun mikäkin!
Anne menee kuitenkin tädilleni ensi viikoksi hoitoon Kassu-petit brabanconin seuraksi, sillä en uskalla jättää Anne ja Evaa kahdestaan äitini kanssa, en saa mielenrauhaa asuntolassa jos ajattelen koko ajan että toivottavasti äiti on kotona eikä koirille tule tappelua kahdestaan kotona. Katsotaan nyt, mitä tästä tulee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti