Huonoja uutisia

Pitkän harkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että luovutamme Evan uuteen kotiin. Koira siis asui kanssamme yläkerrassa, kun Anne ja tätini koira asuivat alakerrassa. Alakerrassa sijaitsi myös televisio ja keittiö, joten mekään ei yläkerrassa kokoajan vietetty aikaa, vaan alakerrassa enemmänkin.

Eva varmasti tietää Annen olevan alakerrassa ja muutenkin ressaavan, kun joutuu yksin olemaan yläkerrassa. Lenkit päivisin tottakai, mutta kun se on sisällä, niin yksin joutuu olemaan. Tästä johtuu varmasti Evan stressi: alakerrasta jo kuulee, kuinka Eva pomppii sängyllä ja marhaa yläkerrassa, se pissii sängylle vaikka olisi juuri käynyt lenkillä. Käytiin reilu viikko sitten varmuudeksi ottamassa pissanäytteetkin ja ne olivat puhtaat. Eläinlääkäri antoi Evalle tabletteja, joiden pitäisi lievittää stressiä tmv ja sanoi Evan stressaavan selvästi. Ongelmakoirakouluttajan kanssa keskusteltaessamme hänkin sanoi Evan olevan selkeästi stressikoira ja stressaa hyvin paljon, kun joutuu olemaan yläkerrassa ja Anne on alakerrassa.

Koiran parasta ajatellen olemme päättäneet luopua Evasta. Koti tullaan tietenkin etsimään tarkasti ja mielellään myös sellaiseen kotiin, jossa neiti pääsee jatkamaan agilityharrastustaan ja muutenkin mahdollisimman stressittömän kodin elää.

Meidänkin sydämeltä putoaa kivi, sillä koirasta selkeästi huomaa sen stressaavan ja ei tee hyvää sellaista katsoa. Tämän lisäksi loppuu meiltä myös ainainen mattojen, pussilakanoiden, lakanoiden ja peittojen pesu.

Olo on tietty raskas, mutta odotan niin sitä, että Eva pääsee kotiin, jossa se on rentoutuneempi, saa juosta mahdollisimman paljon vapaana ja jatkaa agilityharrastusta, mistä se niin kovin tykkää.