Takapakkia rytinällä

Eripuraa x 2 -postauksessa, jonka kirjoitin tosiaan tuollon tammikuussa 2012, on tulleet samat ongelmat takaisin.

Missään vaiheessa tytöt eivät toisistaan ole oikeasti pitäneet, eli ovat vain toisiaan sietäneet, mutta nyt parin kuukauden sisällä asiat ovat äityneet todella pahoiksi. Tästä syystä, olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että Anne sijoitetaan jollekin tutullemme. Mikään helppo päätöshän ei koskaan ole perheenjäsentä toisille luovuttaa, mutta tässä tilanteessa muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut, eikä tämä päätös ollut mikään yhdessä illassa nopeasti mietitty homma, vaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi ollaan tehty ja asiaa ollaan mietitty monelta kannalta, pitkään.

Muutama kuukausi sitten Eva kävi pitkän tauon jälkeen Anneen kiinni, sen huomasi, ettei ollut enää pomotusta, vaan oikeasti Eva ei pelleillyt yhtään, se oli tosissaan. Tämän jälkeen tapauksia on alkanut olemaan enemmän. Kaikki yhteenotot ovat sattuneet satunnaisesti, ennalta-arvaamatta, eikä oikeastaan niitä ole voinut ennakoida, kun ainoastaan muutamissa asioissa. Eva hyökkäsi useimmiten jos Anne; oli keittiössä ja Anne halusi haistella samaa kohtaa matossa kuin Eva, oli syönyt oman ruoka-annoksensa ja alkoi katsoa Evan ruokaa, hyppäsi sängylle tai sängyltä alas Evan huomaamatta, tuli yllättäen jostain, jos Anne hyppäsi alas sohvalta ja meni olohuoneen pöydän alle.

Eli arkipäivän tilanteet. Tottakai senhän nyt huomaa että Eva yritti koko ajan "hallita" Annea, missä se saa kulkea ja missä ei. Nyt tämän kuukauden aikana Eva hyökkäsi viikon aikana Annen päälle 4 kertaa, rajummin kuin ennen. Annelta lähti 16.9. tapahtuneessa yhteenotossa korvasta palanen, ja voitte uskoa kuinka Anne kiljui. Tämän tapahtuman jälkeen Eva hyökkäsi Anneen agilitytreeneissä ja kotona kyräili Annea häntä pystyssä, jäykkänä, silmät naulittuna Anneen. Loput yhteenotot tapahtuivat, kun en ollut itse paikalla. Näiden tapahtumien johdosta Anne ei ole liikkunut talossamme minun huoneesta mihinkään, se on jouduttu pakottamaan keittiöön syömään ja se on syönyt tosi huonosti. Tämän viikon aikana Eva on rähissyt Annelle, mutta pääsin väliin ennenkuin meinasi hyökätä.

Evan käytös Annessa tosiaan vaikuttaa suuresti, se ei uskalla liikkua talossamme, se ei halua syödä, kulkee lenkeillä takana tai sivussa, mahdollisimman kaukana Evasta, kun Eva on lähettyvillä, tarkkailee sitä koko ajan pelokkaan näköisenä, kuin Eva voisi hyökätä talon toisesta nurkasta salamana Anneen kiinni ja ei uskalla tulla enää tervehtimään ovelta tulevia ihmisiä, ei edes minua. Kaikki nämä, koska Eva on paikalla.

Viime viikolla Eva lähti muutamaksi päiväksi agilitykouluttajallemme ja Evan kova asenne sai heti huonon vastaanoton kouluttajan koirilta. Eva kyllä heti alistui niille ja kulki aina lauman viimeisenä, eikä yrittänyt sanoa mistään mitään, oli tosi nöyrä.

Anne ja Eva 9. maaliskuuta 2011

Sen tiedän, että Eva on erittäin dominoiva, mutta myös sen, että meillä kotona sille on aina pidetty kuria ja rajoja, mutta siitä huolimatta kyllähän sen huomaa, että neiti yrittää koko ajan päästä paikan päälliköksi. Evan käytös on tuollaista vain Annea kohtaan, kenellekään muille se ei tee mitään, haluaa leikkiä, on kuin normaali innokas terrieri, joka haluaa leikkiä kaikkien kanssa ja alistuu jos joku hänelle pahasti sanoo. Mutta Anne on niin pieni, niin ei ole edes mahdollista, että Anne voisi Evaa "voittaa". Anne on psyykkisesti luonteeltaan niin lapanen kuin olla ja voi, ei toinen haluaisi mitään pahaa muille, mutta myös fyysisesti Anne on hyvin heiveröinen verrattuna Evaan, vaikka säkäkorkeuseroa ei kovin paljon olekaan. Eva on vain niin paljon luonteeltaan vahvempi ja kropaltaan jämerämpi ja lihaksikkaampi kuin Anne.

Mutta tosiaan se, mitä kyseisten tilanteiden parantamiseksi ollaan tehty, on että tietenkin rajat ja kuri on pidetty entistä tarkempana. Eli ihan arkipäivän tilanteissa; ei saa hyppiä, ei saa tulla sohvalle ellei käske, tulee viimeiseksi ovesta sisään ja ulos, ei turhia hellittelypaijailuja yms. Myös Annen päälle hyökkäilyistä on Evaa kovasti rangaistu ja se on selätetty ja odotettu kun on rentona, niin pääsee pois. Näiden lisäksi olemme yrittäneet kokeilla sitä, että Anne on vanhin --> Anne on Evan yläpuolella. No, eihän tämä toiminut kun ei Annella ole mitään rahkeita olla Evan yläpuolella, eikä se edes luonteensa takia sitä halua. Se haluaa koko ajan luovuttaa paikkansa. Tämän jälkeen kokeilimme sitä, että Eva kun on kovempi osapuoli ---> se on Annen yläpuolella. Tämäkään ei toiminut, sillä Eva koki kauheaa tarvetta edelleen kontrolloida laumaansa (Annea) ja nakella sitä niskaan pienistäkin jutuista, mitkä olivat Evan mielestä väärin. (Toivottavasti käsitätte mitä tarkoitan, hieman epäselvää tekstiä, pahoittelen.)

Kyseisiä keinoja ollaan tosiaan kokeiltu pitkän ajan sisällä eikä niin että "tällä viikolla Anne on pomo ja Eva seuraavalla", ei mitään tuollaista, vaan näitä keinoja on kokeiltu pitemmän ajan ja niitä on tarpeen mukaan muokattu, jos tilanne on vaatinut, pääasiasta kuitenkaan poikkeamatta.

Näiden lisäksi ollaan yritetty Evan vierailua juuri agilitykouluttajallani, jos hänen laumansa vaikuttaisi positiivisesti Evaan. Ei vaikutuksia, mutta ei siitä haittaakaan ollut. Eihän tietenkään Eva voi Annen kanssa oppia olemaan, jos se ei ole Annen kanssa. Mutta tätäkin siis joka tapauksessa yritettiin.


Eva ei yksinkertaisesti osaa Annen kanssa käyttäytyä ihmisiksi ja tämä ei ole terveellistä kummankaan pään terveydelle. Ei se ole Evallekaan terveellistä, että joutuu ressaamaan ja höykyttämään Annea joka käänteessä. Myöskin Anne kärsii näistä ja tulee hyvin araksi.

25. huhtikuuta 2012

Kun Eva oli agilitykouluttajallani tosiaan ne muutamat päivät, niin huomasi Annesta kuinka pirteä ja erilainen se oli, kun Evaa ei ollut. Se leikki, haki palloa, tuli iloisesti vastaan ovella, käveli reippaasti lenkillä, piti korvia pystyssä tarkkaavaisena ja uskalsi liikkua talossamme sekä söi normaalisti. Anne on niin tottelevainen ja nöyrä koira että parempaa saa hakea. Ei koskaan halua kenellekään pahaa.

Eva on ilman Annea hyvin spontaani ja rento. Innokas ja paljon rauhallisempi sisätiloissa. Iloinen ja leikki lelujen kanssa. (mitä se ei Annen seurassa enää juurikaan tehnyt, sillä Evan elämäntehtävänähän oli kontrolloida Annea). Eva on myös alistuvaisempi ja nöyrempi, kun Annea ei ole. Eli pohjimmiltaan Eva on, voisin sanoa ihan että jopa herkkä koira.

Molemmat, Anne ja Eva ovat niin hienoja koiria, oikeasti, kun ne ovat erillään. Ne ovat kuin yö ja päivä, toinen kova kuin kivi ja toinen pehmeä kuin lapanen. Voisi kuvitella, että on hyvä yhdistelmä, mutta sitä se ei ainakaan tässä tapauksessa ole. Annen ja Evan todelliset, ihanat luonteet tulevat esille kun ne ovat erillään, kumpikaan ei stressaa.

Mutta tosiaan se on varmaa, ettei Anne voi enää luottamustaan Evaan saada. Se on niin pelokkaan näköinen koko ajan, oli Eva vaikka olohuoneessa Annen ollessa makuuhuoneessa.

Voin sanoa, että tämä ei ole stressaavaa vain koirille, vaan myös minulle ja äidilleni. Olemme miettineet päämme puhki näitä asioita ajatellessamme ja valehtelematta voin sanoa, että itse olen miettinyt vaihtoehtoja ja parantamiskeinoja tilanteeseen joka ikinen päivä. Voin sanoa että on ollut hyvin ahdistavaa elää kaksikon kanssa, peläten Annen hengen puolesta ja muutenkin tyttöjen pään sisäisestä terveydestä.

Kotona ollessamme meidän on pitänyt elää hyvin "pelottomasti" ja ennakkoluulottomasti tai ainakin yrittää elää, sillä koirat vaistoavat pelon. Evasta huomaa heti, jos minä pelkään tai olen epävarma jostain. Eva on kuin peili omille tunteilleni. Olen oppinut ne peittämään ja olen yrittänyt olla mahdollisimman varma ja rauhallinen, jos jotain yhteenottoja on tapahtunut eli en itse ala höösäämään ja panikoimaan tapahtuman jälkeen tai sen aikana saa kamalaa paniikkikohtausta.

Voin sanoa että tämä on ollut hyvin hyvin epämiellyttävää siis myös minun ja äitini kannalta. On kyllä unettomia öitä ollut tämän takia useitakin. Sen voin vielä mainita, että olen yrittänyt itse ainakin 100% panostaa tähän ja tehdä aina mitä on tarve vaatinut.