Kevättä ja agilitya

Kevään myötä ollaan ilmoittauduttu uudelleen Evan kanssa agilityryhmään ja päästy siis jatkamaan kivaa harrastusta. Eva on tottakai joka kerta aivan innoissaan ja tuntuu kuin sillä ei mitään treenitaukoa olisi ollutkaan.

Edelliset treenit on menneet niin hyvin, että kouluttajat ovat kysyneet miksei kisata Evan kanssa. Niin, ehkä sitten jossain vaiheessa voidaan käydä koittamassa kisailun makua.

Tilannepäivitys...

En jaksa juurta jaksaen selittää mitä kaikkea tapahtui tällä välillä tammikuusta lokakuuhun, mutta tällä hetkellä asun siis poikaystäväni ja Evan kanssa omakotitalossa ja Anne asuu äidilläni.

Meillä menee Evan kanssa erittäin hyvin. Sillä on iso piha, jossa se saa juosta vapaana. Lähiympäristössämme on myös metsä, jossa Evaa voi pitää huoletta irti. Agility on toistaiseksi pienellä paussilla ainakin talven yli, katsotaan jos ensi keväänä sitä Evan kanssa sitten jatkettaisiin.

Eva 7.10.2014

Arkea Annen kanssa..

"Hieman" on ollut erilaista ilman Evaa. Annestakin niin jännää tulla minun huoneeseeni yläkertaan. :D

Mutta ollaan tosiaan käyty Annen ja Kassun kanssa agilitytreeneissä, tosin viime kerralla Annella oli ilmeisesti maha kipeänä, kun niin vaivalloisesti liikkui. En sitten sen enempää rataa jatkanut, vaan tehtiin vaan Kassun kanssa kiva pieni rata.

Äitini oli saanut työkaveriltaan pienen toppapuvun, joka mahtui Annelle täydellisesti, tosin ulkonäöstä en sano mitään. En siitä pidä, mutta käytetään sitä silti, sillä se on tosi lämmin eikä Annella ollut kylmä -15 > pakkasessakaan!

Kuvasta huomaa kuinka Anne varsin rakastaa uutta

 pukuaan

Eva muutti uuteen kotiin

Evasta laiteltiin ilmoituksia moneen paikkaan. Tuli sähköpostia useilta henkilöiltä ja yhdeltä tuli soittoa. Soittaja tuli muutaman päivän päästä Evaa katsomaan ja sovittiin että Eva menee kolmeksi päiväksi kokeiluun, että tuleeko toimeen hänen koiransa kanssa vai ressaako jompi kumpi liikaa.

Kaikki sujui kuitenkin erittäin hienosti, eikä kumpikaan ressannut, vaan tulivat toimeen erinomaisesti. Joivat samaa aikaa vesikupista, söivät luita vierekkäin ja olivat muutenkin kavereita. Tämän jälkeen sovittiin, että Eva menee puoleksi vuodeksi hänelle, tavallaan varoajalle, että jos jotain mullistavaa tapahtuukin (koirat eivät tule toimeen tmv), että palautuu sitten takaisin.

Eva tosiaan lähti uuteen paikkaan eilen ja toivotaan että mitään ongelmia ei ilmesty. Oli kova paikka luopua siitä. Lähtiessään se innoissaan ovelle ryntäsi, ajatteli että nyt lähdetään lenkille..

Oli ihan hirveää poistaa Evan Petsie-profiili. Kaikki kuvat otin kyllä talteen ja tein oman kansion Evan kuville.

Tämä on nyt sitten taas vain Annen blogi. Anne ei Evan lähtöä ole sen kummemmin huomannut ilmeisesti, ei ainakaan siltä näytä.
 Anne on päässyt hieman lihomaan syksy-talven aikana, joten nyt alkaa sen osalta kyllä kuntokuuri!

Huonoja uutisia

Pitkän harkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että luovutamme Evan uuteen kotiin. Koira siis asui kanssamme yläkerrassa, kun Anne ja tätini koira asuivat alakerrassa. Alakerrassa sijaitsi myös televisio ja keittiö, joten mekään ei yläkerrassa kokoajan vietetty aikaa, vaan alakerrassa enemmänkin.

Eva varmasti tietää Annen olevan alakerrassa ja muutenkin ressaavan, kun joutuu yksin olemaan yläkerrassa. Lenkit päivisin tottakai, mutta kun se on sisällä, niin yksin joutuu olemaan. Tästä johtuu varmasti Evan stressi: alakerrasta jo kuulee, kuinka Eva pomppii sängyllä ja marhaa yläkerrassa, se pissii sängylle vaikka olisi juuri käynyt lenkillä. Käytiin reilu viikko sitten varmuudeksi ottamassa pissanäytteetkin ja ne olivat puhtaat. Eläinlääkäri antoi Evalle tabletteja, joiden pitäisi lievittää stressiä tmv ja sanoi Evan stressaavan selvästi. Ongelmakoirakouluttajan kanssa keskusteltaessamme hänkin sanoi Evan olevan selkeästi stressikoira ja stressaa hyvin paljon, kun joutuu olemaan yläkerrassa ja Anne on alakerrassa.

Koiran parasta ajatellen olemme päättäneet luopua Evasta. Koti tullaan tietenkin etsimään tarkasti ja mielellään myös sellaiseen kotiin, jossa neiti pääsee jatkamaan agilityharrastustaan ja muutenkin mahdollisimman stressittömän kodin elää.

Meidänkin sydämeltä putoaa kivi, sillä koirasta selkeästi huomaa sen stressaavan ja ei tee hyvää sellaista katsoa. Tämän lisäksi loppuu meiltä myös ainainen mattojen, pussilakanoiden, lakanoiden ja peittojen pesu.

Olo on tietty raskas, mutta odotan niin sitä, että Eva pääsee kotiin, jossa se on rentoutuneempi, saa juosta mahdollisimman paljon vapaana ja jatkaa agilityharrastusta, mistä se niin kovin tykkää.

Takapakkia rytinällä

Eripuraa x 2 -postauksessa, jonka kirjoitin tosiaan tuollon tammikuussa 2012, on tulleet samat ongelmat takaisin.

Missään vaiheessa tytöt eivät toisistaan ole oikeasti pitäneet, eli ovat vain toisiaan sietäneet, mutta nyt parin kuukauden sisällä asiat ovat äityneet todella pahoiksi. Tästä syystä, olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että Anne sijoitetaan jollekin tutullemme. Mikään helppo päätöshän ei koskaan ole perheenjäsentä toisille luovuttaa, mutta tässä tilanteessa muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut, eikä tämä päätös ollut mikään yhdessä illassa nopeasti mietitty homma, vaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi ollaan tehty ja asiaa ollaan mietitty monelta kannalta, pitkään.

Muutama kuukausi sitten Eva kävi pitkän tauon jälkeen Anneen kiinni, sen huomasi, ettei ollut enää pomotusta, vaan oikeasti Eva ei pelleillyt yhtään, se oli tosissaan. Tämän jälkeen tapauksia on alkanut olemaan enemmän. Kaikki yhteenotot ovat sattuneet satunnaisesti, ennalta-arvaamatta, eikä oikeastaan niitä ole voinut ennakoida, kun ainoastaan muutamissa asioissa. Eva hyökkäsi useimmiten jos Anne; oli keittiössä ja Anne halusi haistella samaa kohtaa matossa kuin Eva, oli syönyt oman ruoka-annoksensa ja alkoi katsoa Evan ruokaa, hyppäsi sängylle tai sängyltä alas Evan huomaamatta, tuli yllättäen jostain, jos Anne hyppäsi alas sohvalta ja meni olohuoneen pöydän alle.

Eli arkipäivän tilanteet. Tottakai senhän nyt huomaa että Eva yritti koko ajan "hallita" Annea, missä se saa kulkea ja missä ei. Nyt tämän kuukauden aikana Eva hyökkäsi viikon aikana Annen päälle 4 kertaa, rajummin kuin ennen. Annelta lähti 16.9. tapahtuneessa yhteenotossa korvasta palanen, ja voitte uskoa kuinka Anne kiljui. Tämän tapahtuman jälkeen Eva hyökkäsi Anneen agilitytreeneissä ja kotona kyräili Annea häntä pystyssä, jäykkänä, silmät naulittuna Anneen. Loput yhteenotot tapahtuivat, kun en ollut itse paikalla. Näiden tapahtumien johdosta Anne ei ole liikkunut talossamme minun huoneesta mihinkään, se on jouduttu pakottamaan keittiöön syömään ja se on syönyt tosi huonosti. Tämän viikon aikana Eva on rähissyt Annelle, mutta pääsin väliin ennenkuin meinasi hyökätä.

Evan käytös Annessa tosiaan vaikuttaa suuresti, se ei uskalla liikkua talossamme, se ei halua syödä, kulkee lenkeillä takana tai sivussa, mahdollisimman kaukana Evasta, kun Eva on lähettyvillä, tarkkailee sitä koko ajan pelokkaan näköisenä, kuin Eva voisi hyökätä talon toisesta nurkasta salamana Anneen kiinni ja ei uskalla tulla enää tervehtimään ovelta tulevia ihmisiä, ei edes minua. Kaikki nämä, koska Eva on paikalla.

Viime viikolla Eva lähti muutamaksi päiväksi agilitykouluttajallemme ja Evan kova asenne sai heti huonon vastaanoton kouluttajan koirilta. Eva kyllä heti alistui niille ja kulki aina lauman viimeisenä, eikä yrittänyt sanoa mistään mitään, oli tosi nöyrä.

Anne ja Eva 9. maaliskuuta 2011

Sen tiedän, että Eva on erittäin dominoiva, mutta myös sen, että meillä kotona sille on aina pidetty kuria ja rajoja, mutta siitä huolimatta kyllähän sen huomaa, että neiti yrittää koko ajan päästä paikan päälliköksi. Evan käytös on tuollaista vain Annea kohtaan, kenellekään muille se ei tee mitään, haluaa leikkiä, on kuin normaali innokas terrieri, joka haluaa leikkiä kaikkien kanssa ja alistuu jos joku hänelle pahasti sanoo. Mutta Anne on niin pieni, niin ei ole edes mahdollista, että Anne voisi Evaa "voittaa". Anne on psyykkisesti luonteeltaan niin lapanen kuin olla ja voi, ei toinen haluaisi mitään pahaa muille, mutta myös fyysisesti Anne on hyvin heiveröinen verrattuna Evaan, vaikka säkäkorkeuseroa ei kovin paljon olekaan. Eva on vain niin paljon luonteeltaan vahvempi ja kropaltaan jämerämpi ja lihaksikkaampi kuin Anne.

Mutta tosiaan se, mitä kyseisten tilanteiden parantamiseksi ollaan tehty, on että tietenkin rajat ja kuri on pidetty entistä tarkempana. Eli ihan arkipäivän tilanteissa; ei saa hyppiä, ei saa tulla sohvalle ellei käske, tulee viimeiseksi ovesta sisään ja ulos, ei turhia hellittelypaijailuja yms. Myös Annen päälle hyökkäilyistä on Evaa kovasti rangaistu ja se on selätetty ja odotettu kun on rentona, niin pääsee pois. Näiden lisäksi olemme yrittäneet kokeilla sitä, että Anne on vanhin --> Anne on Evan yläpuolella. No, eihän tämä toiminut kun ei Annella ole mitään rahkeita olla Evan yläpuolella, eikä se edes luonteensa takia sitä halua. Se haluaa koko ajan luovuttaa paikkansa. Tämän jälkeen kokeilimme sitä, että Eva kun on kovempi osapuoli ---> se on Annen yläpuolella. Tämäkään ei toiminut, sillä Eva koki kauheaa tarvetta edelleen kontrolloida laumaansa (Annea) ja nakella sitä niskaan pienistäkin jutuista, mitkä olivat Evan mielestä väärin. (Toivottavasti käsitätte mitä tarkoitan, hieman epäselvää tekstiä, pahoittelen.)

Kyseisiä keinoja ollaan tosiaan kokeiltu pitkän ajan sisällä eikä niin että "tällä viikolla Anne on pomo ja Eva seuraavalla", ei mitään tuollaista, vaan näitä keinoja on kokeiltu pitemmän ajan ja niitä on tarpeen mukaan muokattu, jos tilanne on vaatinut, pääasiasta kuitenkaan poikkeamatta.

Näiden lisäksi ollaan yritetty Evan vierailua juuri agilitykouluttajallani, jos hänen laumansa vaikuttaisi positiivisesti Evaan. Ei vaikutuksia, mutta ei siitä haittaakaan ollut. Eihän tietenkään Eva voi Annen kanssa oppia olemaan, jos se ei ole Annen kanssa. Mutta tätäkin siis joka tapauksessa yritettiin.


Eva ei yksinkertaisesti osaa Annen kanssa käyttäytyä ihmisiksi ja tämä ei ole terveellistä kummankaan pään terveydelle. Ei se ole Evallekaan terveellistä, että joutuu ressaamaan ja höykyttämään Annea joka käänteessä. Myöskin Anne kärsii näistä ja tulee hyvin araksi.

25. huhtikuuta 2012

Kun Eva oli agilitykouluttajallani tosiaan ne muutamat päivät, niin huomasi Annesta kuinka pirteä ja erilainen se oli, kun Evaa ei ollut. Se leikki, haki palloa, tuli iloisesti vastaan ovella, käveli reippaasti lenkillä, piti korvia pystyssä tarkkaavaisena ja uskalsi liikkua talossamme sekä söi normaalisti. Anne on niin tottelevainen ja nöyrä koira että parempaa saa hakea. Ei koskaan halua kenellekään pahaa.

Eva on ilman Annea hyvin spontaani ja rento. Innokas ja paljon rauhallisempi sisätiloissa. Iloinen ja leikki lelujen kanssa. (mitä se ei Annen seurassa enää juurikaan tehnyt, sillä Evan elämäntehtävänähän oli kontrolloida Annea). Eva on myös alistuvaisempi ja nöyrempi, kun Annea ei ole. Eli pohjimmiltaan Eva on, voisin sanoa ihan että jopa herkkä koira.

Molemmat, Anne ja Eva ovat niin hienoja koiria, oikeasti, kun ne ovat erillään. Ne ovat kuin yö ja päivä, toinen kova kuin kivi ja toinen pehmeä kuin lapanen. Voisi kuvitella, että on hyvä yhdistelmä, mutta sitä se ei ainakaan tässä tapauksessa ole. Annen ja Evan todelliset, ihanat luonteet tulevat esille kun ne ovat erillään, kumpikaan ei stressaa.

Mutta tosiaan se on varmaa, ettei Anne voi enää luottamustaan Evaan saada. Se on niin pelokkaan näköinen koko ajan, oli Eva vaikka olohuoneessa Annen ollessa makuuhuoneessa.

Voin sanoa, että tämä ei ole stressaavaa vain koirille, vaan myös minulle ja äidilleni. Olemme miettineet päämme puhki näitä asioita ajatellessamme ja valehtelematta voin sanoa, että itse olen miettinyt vaihtoehtoja ja parantamiskeinoja tilanteeseen joka ikinen päivä. Voin sanoa että on ollut hyvin ahdistavaa elää kaksikon kanssa, peläten Annen hengen puolesta ja muutenkin tyttöjen pään sisäisestä terveydestä.

Kotona ollessamme meidän on pitänyt elää hyvin "pelottomasti" ja ennakkoluulottomasti tai ainakin yrittää elää, sillä koirat vaistoavat pelon. Evasta huomaa heti, jos minä pelkään tai olen epävarma jostain. Eva on kuin peili omille tunteilleni. Olen oppinut ne peittämään ja olen yrittänyt olla mahdollisimman varma ja rauhallinen, jos jotain yhteenottoja on tapahtunut eli en itse ala höösäämään ja panikoimaan tapahtuman jälkeen tai sen aikana saa kamalaa paniikkikohtausta.

Voin sanoa että tämä on ollut hyvin hyvin epämiellyttävää siis myös minun ja äitini kannalta. On kyllä unettomia öitä ollut tämän takia useitakin. Sen voin vielä mainita, että olen yrittänyt itse ainakin 100% panostaa tähän ja tehdä aina mitä on tarve vaatinut.

Treenailua ja kisaamisen aloittamista?

Eva ja Anne olivat viime viikonlopun hoidossa. Anne oli kaverillani ja Eva agilitykouluttajallani. Evalla oli kunnon kaverilauma hoitopaikassaan odottamassa, peräti kuusi koiraa! Mutta kuulemma oikein nätisti tulivat toimeen, vaikka Eva kiristikin erään jämptlanninpystykorvan hermoja innokkuudellaan!

Käytiin eilen agilitytreeneissä pitkästä aikaa mukanamme myös Kassu-petit brabancon. Anne meni oikein hienosti, sen kanssa mentiin kivaa ja helppoa rataa, samoin Kassun kanssa. Evan kanssa mentiin hieman vaikeampaa ja se meni erittäin hyvin. Ainoa mikä on, niin Evalle pitäisi saada kepit kuntoon, niin päästäisiin kisaamaan. Eva kun ei millään koskaan jaksaisi mennä keppejä kunnolla loppuun ja menee ne täydellä innolla. Ollaan joka kerta nyt rämäytelty keinua Evan ollessa kontaktilla ja Eva ei aristele rämähdystä enää läheskään niin paljon, kuin muutama viikko sitten. Rämäyttelystä on siis ollut paljon hyötyä ja veikkaan että kohta voidaan mennä keinu ilman hihnaa.

Ainakin Evan kanssa olisi tarkoitus mennä ensi keskiviikkona Wuoksen möllikisoihin mölleilemään, katsotaan miten menee! Jossain vaiheessa pitäisi lähteä virallisiinkin, kunhan nyt saataisiin nuo pienet ongelmat karsittua. :)

Agilityreenailua

Käytiin tänään neitien kanssa reenailemassa. Anne meni oikein kivasti, sen kanssa yritetään nyt välttää tekemästä turhia valsseja, koska hidastaa sen vauhtia, joten tehdään niiden sijasta sitten vaikka persjättöjä. Kepit Annelta sujui ihan kohtalaisesti, jätti aina vikan kepin pois, kun ei malttanut mennä. Aletaan sillä reenata 14 kepillä, joten kun siirrytään takaisin 12 keppiin, niin malttaa mennä loppuun ne kunnolla.
Eva meni tänään upeasti. Vauhtia oli järettömästi ja piti moneen kertaan miettiä rata niin, että ehdin itse
ohjaamaan. Eva meni kepit ohjureilla ja loppujen lopuksi niitä nostettiin korkeammalle, niin ettei koira periaatteessa niitä enää nähnyt kun meni keppejä. Eva suoritti kepit puhtaasti!! Jee! Miulla taitaa olla toinen kisakoira ainakin syksyyn mennessä! Annen rekkaaminen AKC:hen on vieläkin tosiaan jäissä. Nyt viikonloppuna on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa laittamaan paperit postiin!

Karkumatka metsässä

Käytiin Evan ja Annen + ystäväni kanssa eilen ekaa kertaa tänä keväänä kunnon metsälenkillä. Suurimmaksi osaksi oli sulaa, mutta välillä oli vielä ihan märkä/luminen maa. Piettiin Evaa tosiaan irti metsässä, kun yhtäkkiä se katosi näköpiiristä. Huueltiin ja huhuiltiin, mutta ei kuulu missään. Lähettiin sitten ettimään hetken päästä sitä ja rämmittiin metikössä. Huomattiin Eva n. 10 m päästä meistä ja kutsuin Evaa, se ei kuitenkaan kuullut eikä nähnyt yhtään mitään, vaan lähti rakettina toiseen suuntaan. Ihmettelin, että mitä hittoa se oikein meinaa. Taas etittiin jonkun aikaa, kun se tuli takantamme jostain kaukaa. Kutsuin sitä, mutta ei edes katsekontaktia ottanut. Sanoin kaikki sanat mistä se kotona innostuu mm. "Kassu tulee/lähetään/missä Anne", mutta ei, ei edes vilkaissut. Nyt vasta huomasin, että se oli haistanut jonkun hajun. Joku eläin oli varmaan hetki sitten kulkenut metsässä koska Eva ei yksinkertaisesti kuunnellut yhtään ja seurasi vain omaa nenäänsä. Lopulta Eva meni kuusen alle nuuhkimaan ja kun se tuli pois sieltä sain sen kiinni.

Vielä kiinniottamisen jälkeenkin, kun lähettiin toiseen suuntaan, Eva oli koko ajan vetämässä takaisinpäin ja oli vieläkin vähän kuuro. Huhhuh, Eva pitäisi viedä johonkin jälkiharjoituksiin, että saisi käyttää tuota nenäänsä johonkin viisaampaan.

Agilityssa käytiin viimeeksi 2vk sitten, mutta nyt päästään torstaina taas reenimään. Toivottavasti Eva ei ole omissa maailmoissaan siellä, koska se aina keväisin tuppaa olemaan enimmäkseen oman nenänsä viemänä.

Kevättä ilmassa...

On alkanut pikkuhiljaa lumet sulamaan ja sen kyllä huomaa kun molemmat tytöt on niin kiinnostuneita sulaneen maan hajuista. Aurinko lämmittää ihanasti ja Anne erityisesti nauttii sisällä aurinkoplänteillä makaamisesta.
Käytiin viime lauantaina agilitytreeneissä ja Eva oli kyllä sellanen kenguru, että hyvä ettei pahemmin sattunut. Neiti loikkasi A-esteen korkeimmasta kohdasta alas! Toinen lento tuli puomilla, kun vauhti oli liian kova, niin pomppasi keskeltä puomia alas. Kotona sitten venyteltiin hieman, ihan varmuuden vuoksi. Ei kuitenkaan jäänyt onneksi ontumaan tai mitään, eikä vauhtikaan hidastunut putoamisista huolimatta, joten ei ainakaan kovin pahasti sattunut.

Eva oli mukana pe - la mökillä ja vaikka vähän viileää olikin, niin neiti tykkäsi juosta lumessa, vaikka sitä olikin melkein metrin verran.

Sunnuntaina käytiin aamulla jäällä kävelemässä. Annekin innostui juoksemaan, kun ei sitä yleensä puku päällä pahemmin tee. Evalla oli normaali hurja vauhti ja koko ajan piti olla Kassua kiusaamassa, piti häntä sitten vähän komennella kun alkoi mennä niin rajuksi koko touhu.

Maanantaina käytiin Annen, Evan ja Tarmon kanssa lenkkeilemässä metsässä. Ei ollut lunta enää niin paljon ja lumi tamppautunut, niin oli helppo kävellä. Voi sitä riemua, kun Eva sai ensimmäistä kertaa koko talvena juosta metsässä vapaana. :) Tarmon kanssa oli kivat leikit.